Budjettiriihen alla, ja kunnissa koko kuluneen vuoden, on varhaiskasvatuksen ja päivähoidon oikeudesta ja maksuista käyty reipasta keskustelua. Suomalainen päivähoito, jossa osaavat ammattilaiset hoitavat varhaiskasvatuksen ja kasvatuskumppanuuden keinoin tuetaan perheitä laajemmassa kasvatustehtävässä, on upea asia. Se on elämänmittainen investointi paitsi yksittäisen lapsen myös koko yhteiskunnan kehittymisen kannalta. Lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen ei pidä rajata, mutta siihen riittää tuo hallituksen linjaama 3-4 h/pv. Kokopäivähoito taas vastaa työelämän tarpeisiin – ja siinä subjektiivinen oikeus hoidon tarpeeseen on hyvä asia. Olisiko yksi ratkaisu tulevaisuudessa erottaa toisistaan varhaiskasvatus ja päivähoito, myös maksullisuuden osalta?
Suomessa huolimatta hyvästä varhaiskasvatuksen laadusta on huomattavan huono osallistumisprosentti varhaiskasvatukseen. Selkeästi alle 60% lapsista on mukana – eli vain reilut puolet lapsista. Tähän on tietysti monia eri syitä, mutta kustannukset ovat varmasti yksi tekijä perheiden tehdessä valintoja.
Laadukas päivähoito ja kohtuullisella tasolla olevat maksut edesauttavat vanhempien, erityisesti naisten osallistumista työelämään. Päivähoitomaksuja arvioitaessa on poistettava kannustinloukkuja ja edesautettava työelämään siirtymistä. Hyvinvointivaltio ja korkea työllisyys ovat pari. On tärkeää, että hyvinvointivaltion palvelut säilyvät, mutta se edellyttää sitä, että nykyistä suurempi osa suomalaisista on töissä.
Summa summarum. On tavoiteltavaa että suurempi osa lapsista osallistuu varhaiskasvatukseen, ja on tavoiteltavaa että suurempi osa vanhemmista on töissä. Tämä kaikki on tietysti tehtävä niin että kuntatalous, ja julkinen talous kaikkineen pääsee kestävälle pohjalle. Kun pohditaan palasia, on ensin hahmotettava kokonaisuus. Reilu yhteiskunta ja kestävä talous kulkevat käsi kädessä.
Sari Rautio
Kaupunginhallituksen pj
Hämeenlinna
