Soten uudistamisessa oli viime viikolla jälleen eräs virstanpylväs, kun istuva hallitus lähetti valinnanvapauslakiehdotuksensa lausunnoille. Muut sote-uudistuksen keskeiset lait – maakuntalaki, järjestämislaki ja palveluntuotantolaki – odottavat eduskunnassa. Paketti saataneen kansanedustajien käsiteltäväksi loppukeväästä.
Lähes kaikki suomalaiset kannattavat valinnanvapautta. Pakon vastakohtana sana tuntuu hyvältä myös niiden suussa, jotka eivät kaipaa julkisen rinnalle muita vaihtoehtoja tai mahdollisuutta vaikuttaa hoitopaikkansa valintaan. Viime viikkojen keskustelu on saanut erikoisia sävyjä. Valinnanvapautta kannattavat eivät enää olekaan omalla tai yhteiskunnan asialla vaan heidät on haluttu leimata alan yritysten asiamiehiksi.
Onko hyödyt unohdettu?
Valinnanvapauden perimmäiset hyödyt on keskusteluissa unohdettu. Sote-uudistus tavoittelee nykyistä asiakaskeskeisempiä sosiaali- ja terveyspalveluita. Uudistus edellyttää uusia toimintatapoja ja pelisääntöjä. Sallimalla sote-keskusten perustamisen myös yksityisille pyritään lisäämään palveluiden saatavuutta etenkin perustasolla ja poistamaan jonoja.
Perustuslain takaamaa kansalaisen oikeutta saada sote-palvelut julkisella järjestämisvastuulla ei olla muuttamassa. Lompakon koosta riippumaton tasavertainen sosiaali- ja terveydenhuolto on menossa eteenpäin, ei taaksepäin. Vastaava uudistus tehtiin esimerkiksi Englannissa vuosia sitten. Siellä asia lähti liikkeelle työväenpuolueen vallassa ollessa.
Uudistuksessa valtion ohjaus on tiukentumassa verrattuna nykyiseen kuntien ohjaukseen. Rahoituksessa siirrytään raamibudjetointiin. Lisäbudjetteja ei tule ja maakuntien on pärjättävä talousarviorahoilla. Yksityisille ja julkisille tuottajille maksetaan samat korvaukset.
Kuka pelkää yksityisiä tuottajia?
Sote-uudistuksen kaatamista ajavien päällimmäisenä pelkona näyttäisi olevan tuotannon osittainen siirtyminen yksityisille. Mitä siis pelätään? Sitä, että yksityinen pystyykin tuottamaan samalla rahalla parempaa? Vai verorahoillaan palvelut rahoittaneen kansalaisen valintoja? Vai kuntien toiminnan muutosta? Vai erikoissairaanhoidon tason romahdusta?
Yksityiset toimijat voivat perustaa sote-keskuksia vuoden 2021 alusta. Vuoden 2020 ajan ovat suomalaiset maakunnan asiakkaita. Sen jälkeen yksityiseen sote-keskukseen haluavan kansalaisen on valittava aktiivisesti. Mikäli kansalainen ei valitse, jatkaa hän julkisen palvelun piirissä.
Julkisen sektorin sote-keskukset tulevat olemaan paitsi massiivisen kokoisia, myös asiakkaiden tuttuja asiointipaikkoja parhailla paikoilla. Yksityinen joutuu puolestaan aloittamaan alusta sekä toiminnan infran että asiakashankinnan osalta.
Asiakkaille setelit ovat tärkeitä
Lakiesityksen mukaan maakunnat myöntävät asiakasseteleitä vain laissa erikseen säädettyihin leikkauksiin. Päätösvalta on maakunnalla ja lakiehdotuksessa on lukuisia rajoituksia julkisen sektorin oman toiminnan varmistamiseksi. Erikoissairaanhoitoon käytetään noin 6 miljardia euroa. Tästä summasta on ostopalvelujen osuus noin 300 miljoonaa euroa. Palveluseteleiden osuus on 5-6 miljoonaa euroa. Vaikka yksityisen sektorin muutaman prosentin osuus moninkertaistuisi, olisi kyse edelleen varsin rajallisesta osuudesta. Asiakkaille setelit ovat tärkeitä. Jonottamisen sijaan voi hoito- ja palvelusuunnitelman mukaiseen hoitoon päästä oikea-aikaisesti ja työkyvyttömyysaikoja minimoimalla.
Useat tahot ovat maalanneet mediassa uhkakuvia asiakasseteleistä päivystyksen romuttajana ilman perustelevia lukuja tai faktoja. Päivystävien sairaaloiden määrän pienentyessä tehostuu jukisen henkilöstön käyttö uudistuksen astuessa voimaan vuoden vaihteessa. Osaamisen siirtymää julkiselta yksityiselle ei ole merkittävästi odotettavissa. Yksityiset toimijat pystyvät tehostamaan palveluitaan nykyisellä henkilöstöllään. Päivystävät lääkärit ovat suureksi osaksi erikoislääkärikoulutuksessa olevia osaajia. He eivät ole halukkaita vaihtamaan työnantajaansa jo yksistään koulutukseen ja tutkimustoimintaan liittyvistä syistä.
Ympärivuorokautinen päivystys on julkisen sektorin lakisääteinen vastuu. Se ei ole niin heikoissa kantimissa, että yksityisen sektorin palvelutuotanto tai valinnanvapauslaki sitä romuttaisivat.
Riku Bitter, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
Pirjo-Liisa Snellman-Tenhunen, kaupunginhallituksen jäsen
Aino Närkki, sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen
Riihimäen kokoomus
