”Aktiiviset eläkeläiset ovat tärkeä yhteiskunnan voimavara, kunhan heille luodaan mahdollisuudet toimivaan osallisuuteen.”
Iäkkäiden henkilöiden määrä lisääntyy kaiken aikaa. Ennusteiden mukaan vuoteen 2030 mennessä 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa yli puolitoistakertaiseksi ja 80 vuotta täyttäneiden määrä tulee kaksinkertaistumaan. Iäkäs väestö tulee olemaan tärkeä voimavara, mutta se ansaitsee myös monenlaista huomiota hyvinvoinnin näkökulmasta.
Ikääntyneen väestön terveydessä ja toimintakyvyssä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen myönteisiä muutoksia. Myönteisestä kehityksestä saa hyvän kuvan monista tutkimuksista. Toisaalta tutkimustietoa on myös siitä, että iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyssä, sairastavuudessa ja kuolleisuudessa on sosioekonomiseen asemaan liittyviä eroja. Korkeaan ikään liittyy joissain vaiheessa muutoinkin lisääntyvää hoivan, hoidon ja tuen tarvetta. Tästä syystä palvelujen toimivuus ja niiden yhdenvertainen saatavuus ovat tärkeitä. Turvaverkkojen tulee olla kunnossa.
Laajojen, 1970-luvulle ulottuvien väestötutkimusaineistojen perusteella on voitu todeta, että suomalaisten iäkkäiden ihmisten terveys ja toimintakyky ovat monella tavalla kohentuneet ja parantuneet. Terveystutkimusten valossa on voitu myös todeta, että iäkkäiden henkilöiden terveet ja toimintakykyiset elinvuodet ovat lisääntyneet selvästi. Ikäihmisten omatoiminen ja aktiivinen aika on lisääntynyt. Tämä heijastuu myönteisesti yksittäiseen ihmiseen, mutta sillä on merkittäviä vaikutuksia koko ympäröivään yhteiskuntaan. Se heijastuu yhteiskuntaan huomattavana voimavarana, kun yhä suurempi osa eläkeikäisistä pystyy asumaan kotonaan itsenäisesti, mutta erityisesti siinä, että entistä useampi pystyy ja haluaa toimia aktiivisena yhteiskunnan toimijana muiden ikäpolvien rinnalla.
Palvelujen kehittämisessä ja muussa päätöksenteossa tulee olla herkkyyttä ja valmiutta tukea ja edistää tällaista myönteistä kehitystä. Iäkkäiden ihmisten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että he voivat parantuneen toimintakykynsä puitteissa osallistua tärkeinä pitämiinsä toimintoihin. Terveellinen ja turvallinen, mahdollisimman esteetön elin- ja toimintaympäristö tukee osaltaan tällaista tavoitetta.
Moni tekijä saattaa kuitenkin vaikuttaa sosiaaliseen toimintakykyyn. Tällaisia tekijöitä ovat henkilön sosiaaliset verkostot, yksinäisyyden kokeminen, tarpeellisen avun ja tuen saaminen, vuorovaikutus lähiyhteisön kanssa ja osallistumismahdollisuudet.
Muun muassa yksinäisyyden kokeminen lisääntyy helposti, jos sosiaaliset verkostot vähenevät toimintakyvyn heikkenemisen kautta. Yksinäisyyttä voidaan lieventää esimerkiksi vahvistamalla osallisuutta yhteisten harrastustoimintojen avulla.
Eräs tärkeä sosiaalisen toimintakyvyn haasteista nyky-yhteiskunnassa on lisääntyvä sähköinen asiointi ja internetiin perustuva kanssakäynti ja tiedonkulku. Tarvitaan jatkuvaa panostusta ikäihmisten tukeen tällä saralla, jotta sähköisten palvelujen lisääntyessä kyetään turvaamaan tämän väestönosan osallisuus teknologian nopean kehityksen yhteydessä.
Aktiiviset eläkeläiset ovat tärkeä yhteiskunnan voimavara, kunhan heille luodaan mahdollisuudet toimivaan osallisuuteen. Sitä tukevat toimivat, hyvinvointia edistävät monipuoliset palvelut.
Pentti Lampi
Lääkintöneuvos
Kunnanvaltuutettu (kok)
Hollola
