Kuntalaiset pitävät tärkeinä hyvin toimivia sosiaali- ja terveyspalveluja. Samaan aikaan monissa kunnissa ponnistellaan kasvaneiden kokonaiskustannusten kanssa tilanteessa, jossa iäkkäämmän väestön osuus on ollut kasvussa ja palvelujen tarve siihen liittyen lisääntymässä.
Suomalaista terveydenhuoltoa pidetään yleisesti hyvänä ja varsinkin erikoissairaanhoidon toimivuutta ja laatua hyvänä. Samaan aikaan on kuitenkin paikkakuntia, joissa on ongelmia perusterveydenhuollon toiminnassa. Tältä osin kansalaisten yhdenvertaisuus ei toteudu. Perusterveydenhuollon riittämättömyys ja toimimattomuus lisää helposti erikoissairaanhoidon käyttöä ja siten myös kokonaiskustannusten kasvua. Tämä palvelujen käytön vinouma kuluttaa epätarkoituksenmukaisesti rajallisia taloudellisia voimavaroja ja heikentää edelleen mahdollisuuksia parantaa perustason toimintaa. Tällainen kuluja kasvattava kierre pitää vihdoin saada korjattua. Kiintoisaa on, millaisena mahdollinen sote – uudistus toteutuu ja miten se asioihin käytännössä vaikuttaa.
Terveydenhuolto tulee nähdä kokonaisuutena, jonka kaikkien osien tulee toimia hyvin, riittävästi resursoituina ja koordinoituna. Tärkeää on varmistaa sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelujen saatavuus ja saavutettavuus lähellä kuntalaisia tulee sote -uudistus tai ei. Palveluketjujen tulee olla sujuvia perustasolta erikoissairaanhoitoon. Tärkeiden sosiaalipalvelujen sujuva integroiminen terveydenhuollon kanssa on välttämätöntä.
Kasvaviin palvelutarpeisiin on syytä varautua monin eri keinoin. Kunnissa toimivien julkisen toimijan hyvinvointiasemien ja yksityisten palvelujen ohella tulee tarjolla olla muun muassa joustavasti käytettävissä olevia sähköisiä palveluja. Niiden yhteydessä on hyvä kuitenkin myös pitää mielessä se väestönosa, joka ei kykene näistä palveluista hyötymään esimerkiksi korkean iän tai heikentyneen toimintakyvyn takia. Myös ihmisten omahoitoa pitää aktiivisesti tukea. Sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tulee olla luonnollinen osa eri hallintokuntien toimintaa.
Perustason sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen käytön edellytyksiä tukemaan pitää myös kehittää julkisen liikenteen reitistöä, jotta nekin ihmiset, joilla ei omaa autoa ole, voivat päästä sujuvasti kiinteästi sijaitsevien palvelujen äärelle. Kuntalaisille pitää tarjota myös liikkuvia palveluja esimerkiksi sovittuja reittejä ajavista, tähän tarkoitukseen varustetuista palvelubusseista. Näistä on hyviä käytännön kokemuksia. Tätä toimintaa kannattaa edelleen lisätä ja monipuolistaa.
Pentti Lampi
Lääkintöneuvos
Hollola
