Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristössä tapahtuu merkittäviä, palvelujen järjestämiseen heijastuvia muutoksia. Erityisesti väestön ikääntymisellä on huomattavia vaikutuksia. Hoidon ja hoivan tarpeet lisääntyvät ja muuttuvat ja samalla haasteet palvelujärjestelmän rahoittamiseksi kasvavat. On pohdittava keinoja ja tapoja järjestää väestön tarvitsemat palvelut kestävällä ja entistäkin taloudellisemmalla tavalla. Tällaisessa tilanteessa terveyden edistäminen on keskeinen keino vaikuttaa palvelujen järjestämisen kasvaviin haasteisiin.
Terveyden edistäminen on ollut tärkeä osa perusterveydenhuollon tehtäviä terveyskeskus-järjestelmän käynnistymisestä lähtien. Merkittävä osa työstä on kohdennuttu vuosien mittaan muun muassa tärkeiden kansansairauksiemme, sydän- ja verisuonitautien torjuntaan, jossa työssä on maanlaajuisesti saatu hyviä tuloksia. Toiminnan kohdeaiheet ovat vuosien mittaan laajentuneet kattamaan monia elintapasairauksien ryhmiä ja haitallisia elintapoja. Työtapoja ja toimintametodeja on kehitetty paljon. Tässä suhteessa on Päijät-Hämeessä oltu erityisen aktiivisia ja luotu tuloksekkaita toimintamalleja muuallakin monistettaviksi. Näyttöä aktiivisen terveyden edistämistyön tuloksista on runsaasti.
Terveyden edistäminen on syytä nähdä laaja-alaisena kunnille luontevasti sopivana toimintana. Mitä laajemmin terveyttä edistävä työ hahmotetaan, sitä vaikuttavampaa siitä voi kehittyä. Tärkeää olisi toteuttaa sellaista toimintamallia, jossa terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia edistävä toiminta juurrutetaan soveltuvin osin kuntien kaikkien palvelualueiden työhön. Erityisen tärkeää on tällöin myös varmistaa näiden tarvitsema sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden asiantuntijatuki käytännön työhön sopivalla tavalla.
Ympäristöterveydenhuollon toimijoiden asiantuntemusta ei tällöin pidä unohtaa, onhan ympäristöstä ihmisiin heijastuvilla terveyshaitoilla merkittäviä kansanterveydellisiä vaikutuksia ja juuri niitä voidaan luontevasti torjua muillakin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon toimialalla. Onnistunut ympäristön terveyshaittojen torjunta luo osaltaan pohjaa vaikuttavalle terveyden edistämiselle ja sosiaalisen hyvinvoinnin parantumiselle.
Tieto elinympäristöstä heijastuvista haitallisista vaikutuksista karttuu koko ajan ja niiden kansanterveydellinen merkitys täsmentyy tieteellisten tutkimusten myötä. Tutkimusten perusteella on muun muassa kyetty asettamaan ympäristötekijät haitallisuusjärjestykseen sen mukaan, kuinka paljon ne aiheuttavat laskennallisesti terveiden elinvuosien menetyksiä vuodessa. Tutkimustieto erilaisten ympäristöaltisteiden alkuperästä, leviämistavoista ja terveysvaikutusten mekanismeista lisääntyy kaiken aikaa. Kaikki tämä edistys antaa käyttökelpoisia mahdollisuuksia haittojen synnyn ennalta ehkäisyyn.
Nykytilanteessa terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen kannattaa siis hahmottaa laajasti tarkastelemalla keinoja sekä yksilötasolla että ryhmätasolla unohtamatta väestötasoistakaan lähestymistapaa. Tuttujen yksilö- ja ryhmäkohtaisten ihmisten terveydentilaa ja elintapoja koskeviin tietoihin pohjautuvien toimintatapojen ohella olisi tärkeää ottaa käyttöön entistä pontevammin myös elinympäristöstä väestöön kohdistuvien terveyshaittojen torjunta. Tällainen kokonaisvaltainen lähestymistapa perustuisi parhaimmillaan yhteiseen suunnitelmaan ja sen mukaiseen koordinoituun toimintaan.
Kansanterveydellisesti merkittävien terveyshaittojen hallinnassa on tärkeää sosiaali- ja terveydenhuollon sekä ympäristöterveydenhuollon toimijoiden sujuva yhteistyö, johon otetaan mukaan kuntien muidenkin palvelualojen toimijat ja asiantuntijat soveltuvin osin ja tavoin.
Pentti Lampi
Lääkintöneuvos
LT, yleislääketieteen ja ympäristöterveydenhuollon erikoislääkäri
Kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen jäsen (kok)
Hollola
