Jälleen kerran on toiveita sosiaali- ja perusterveydenhuollon kehittämisen etenemisestä. Valtakunnallisesti käynnistellään hallituksen toimesta terveyskeskusten toiminnan parantamista ja rakenteellisia uudistuksia. Perustason sosiaali- ja terveydenhuollon parantaminen on näyttäytynyt vuosikymmeniä näitä asioita seuranneesta ikuisuushankkeelta, jonka nyt soisi etenevän suotuisasti. Yleisesti on ymmärretty jo pitkään, että perustason hyvä toiminta on koko sosiaali- ja terveydenhuollon taloudellisesti järkevän toimivuuden edellytys.
Varsin yleisesti hyväksytään ajatus, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon pitää toimia integroidusti ja mielellään sujuvassa yhteistyössä sosiaalipalvelujen kanssa. Tärkeä on myös näkemys siitä, että kustannustehokas järjestelmä ei voi rakentua ilman toimivaa perusterveydenhuoltoa.
Tällaisessa tilanteessa on sopiva aika jälleen pohtia, mitä hyvältä perusterveydenhuollolta voisi odottaa ja mitä asioita hyvään toimintaan pääsemiseksi olisi hyvä ottaa huomioon.
Ensinnäkin erityisen tärkeää olisi tietenkin tarkastella asiaa palveluja käyttävän väestön näkökulmasta. Palveluja tarvitsevat kuntalaiset odottavat sujuvaa asiakaslähtöistä toimintatapaa, hyvin yhteen sovitettua sosiaali- ja terveydenhuollon palvelua, jolle ominaista on oikea-aikaisuus, jatkuvuus ja kunkin toimintakyyn mukainen kuntoutus, seuranta, neuvonta ja ohjaus. Palveluja käyttävä kuntalainen hyötyy toimintamallista, jossa palveluprosessit on mukautettu tiiviiseen eri ammattiryhmien yhteistyöhön. Tarvitaan siis moni ammatillisen toiminnan, työnjaon ja toimintatapojen kehittämistä. Tällainen työskentelytapa lienee yleisesti myös perusterveydenhuollon ammattilaisten toiveena.
Toisena tärkeänä asiana on syytä todeta, että terveyskeskukset eivät ole yleisesti ottaen viime vuosina olleet kovin vetovoimainen työpaikka monien ammattiryhmien näkökulmasta. Poikkeuksia tietysti on. On siis tarpeen luoda ja varmistaa terveyskeskuksista kilpailukykyisiä, nykyaikaisesti toimivia ja samalla haluttuja työpaikkoja.
Hyvin koulutettuja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia kiinnostaa epäilemättä työpaikka, jossa palvelutoiminnan sujuvuus tukeutuu selkeään ammattiosaamiseen perustuvaan työnjakoon ja yhteistyöhön, hyvään johtamiseen, koulutusmahdollisuuksiin, hyvään perehdytykseen, tuen ja ohjaukseen saamiseen, riittävään resursointiin, asianmukaisiin työpaikan turvallisuusjärjestelyihin, mahdollisuuteen joustaviin työjärjestelyihin sekä ajanmukaiseen digitalisaatioon. Tällaiset asiat on helppo nähdä tärkeinä perusterveydenhuollon vetovoimatekijöinä.
Perustason ja erikoissairaanhoidon hyvä vuoropuhelu, yhteinen kehittäminen ja saumaton yhteistyö ovat keskeisiä menestyksekkään potilas- ja asiakastyön edellytyksiä. Erityisesti tarkoituksenmukaisesta työnjaosta sopiminen soveltuvilla osa-alueilla on sekä toiminnallisesti että kokonaistaloudellisesti tärkeää.
Pentti Lampi
Lääkintöneuvos
Kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen jäsen (kok)
Hollola
