Yhä jatkuva korona-epidemia on vaikuttanut kaikkien elämään jo vuoden ajan. Rajoitukset ja uudet toimintatavat ovat kohdistuneet eri tavalla eri-ikäisiin ihmisiin pyrittäessä suojautumaan tältä herkästi tarttuvalta virussairaudelta. Toimintakyvyltään normaalit, hyväkuntoiset ihmiset ovat todennäköisesti erinäisistä hankaluuksista huolimatta kyenneet selviämään tilanteesta kohtuullisen hyvin.
Erilaiset suositukset, rajoitukset ja määräykset ovat kuitenkin kaventaneet monien ihmisten jo ennestään suppeaa elinpiiriä entisestään. Tällaisia ovat ikääntyneet henkilöt, erityisesti yksin asuvat tai sairaat ja toimintakyvyltään heikentyneet henkilöt. Ihmisten arkisten kohtaamisten vähentyminen ja niiden muuttuminen varovaisiksi ja fyysisesti etäisemmiksi on todennäköisesti syventänyt yksinäisyyden kokemista ja turvattomuuden tunnetta.
Erityistä huomiota ansaitsevia ovat ”omassa kuplassaan” asuvat omaishoidon piirissä olevat henkilöt. Tämä koskee varsinkin ympärivuorokautista omaishoitoa. Hoidettavan ja hänen hoitajansa elinpiirin kapeus korostuu epidemian jatkuessa. Koko asetelma pysyy koossa vain, kun kumpikin säilyy terveenä ja omaishoitaja toimintakykyisenä. Kodin ulkopuolisten kontaktien välttäminen tällaisessa asetelmassa saa suuren merkityksen ja kaikkien koronasuojauksen ohjeiden tiukka noudattaminen on koko ajan ensisijaista. Jopa omaishoitajalle kuuluvia lakisääteisiä vapaita jää todennäköisesti käyttämättä tartuntojen välttämiseksi.
Omaishoitojärjestelmä on erinomainen, turvallinen, inhimillisen läheisyyden osapuolille mahdollistava ja yhteiskunnalle edullinen toimintamalli. Tällainen tapa toimia sujuu yleensä hyvin, usein huomaamattomasti kaikissa olosuhteissa. Kuitenkin on tärkeää, että poikkeuksellisissa olosuhteissa, kuten nyt korona-aikana, tunnistetaan myös sen haavoittuvuus. Äärimmilleen viety vastuuntunto, jopa eristäytyminen tartunnan pelossa, voi johtaa sekä omaishoitajan että hoidettavan uupumiseen.
Luonnollisesti on helppo ymmärtää yritystoiminnan vaikeuksia, kuntatalouden ongelmia ja terveiden, aktiivisten ihmisten arkisen elämän hankaluuksia korona-epidemian keskellä. Asemoituminen heikoimmassa asemassa olevien asemaan vaatii kuitenkin sen hahmottamista, että monen asian vaikeusaste rajoitusten keskellä kasvaa toimintakyvyn heikkenemisen ja avun tarpeen kasvun myötä.
Rokotusten käynnistyttyä voidaan odottaa epidemiatilanteen helpottuvan tulevina kuukausina. Vielä kuitenkin joudutaan elämään poikkeuksellisissa olosuhteissa. Tässä tilanteessa on tärkeää muistaa yllä mainittujen ihmisten arkielämän vaativuus. Säännöllinen näiden ihmisten seuranta ja tuki tilanteeseen sopivalla tavalla on välttämätöntä pitkään jatkuneen ja vielä jatkuvan epidemian aikana.
Pentti Lampi
Lääkintöneuvos
Kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen jäsen
Kuntavaaliehdokas (kok.)
Hollola
