Kristiina HämäläinenPäijät-Hämeen hyvinvointialueen aloitukseen on jäljellä enää kymmeniä arkipäiviä. Muutos konkretisoi Suomen historian suurimman hallinnollisen uudistuksen.
Mediassa on viime aikoina runsaasti puhuttu epäoikeudenmukaisuudesta, jonka Päijät-Häme kohtaa rahoituksen määräytymisessä. Syytä onkin, sillä epäsuhta on ilmeinen.
Maakunnassa on tehty köyhien kuntien sparraamana raskaita mutta samalla edistyksellisiä päätöksiä. Meillä on käytännössä jo integraatio ja organisaatio, joita usealla muulla alueella vasta rakennetaan. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueeseen siirtyy liikkeenluovutuksella 35 eri soteorganisaatiota hallintoineen. Päijät-Hämeessä ei sen sijaan perusteta yhtään uutta ylimmän tai keskijohdon virkaa. Taustalla on vuonna 2017 tehty päätös Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän perustamisesta, jonka yhteydessä neljä eri soteorganisaatiota tietojärjestelmineen, hallintoineen ja toimintatapoineen sulautettiin. Kehitys Päijät-Hämeessä on tosiasiallisesti aloitettu jo 15 vuotta sitten.
Soteuudistusta on moitittu pääosin alueiden vaatiman lisärahoituksen vuoksi. Itse katson tämän pääosin johtuvan poliittisesta päättämättömyydestä. Soteuudistusta yritettiin eri variaatioilla yhteensä kuuden maan hallituksen toimesta, eli 20 vuotta. Samaan aikaan väestö ikääntyi, tarpeet monimutkaistuivat, hoitoteknologiat ja työn teon murros eteni ja toimintakenttä muuttui. Valuvikoja toki nykyisessäkin mallissa on, mutta nyt meillä on pohja, jota voimme muokata.
Päijät-Häme on tuottanut palveluita todistetusti Suomen tehokkaimmin. Jos muualla Suomessa otettaisi mallia Päijät-Hämeestä ja kyettäisi tekemään esimerkiksi samat hallinnolliset karsinnat sekä palvelurakenteen ja toimintatapojen uudistamiset, näyttäisi soteuudistus voimansa. Jää nähtäväksi kyetäänkö nämä yhteiskunnan kantokyvyn kannalta merkittävät päätökset tekemään, etenkin eduskuntavaalien odottaessa keväällä.
Kokonaisuuden merkittävä ongelma on, etteivät ministeriöt ja eduskunta tunnista Päijät-Hämeen tekemää työtä rahoitusta jakaessaan – päinvastoin. Rahoituksen tulisi kannusta niitä alueita, joissa ei ole kyetty tekemään yhteisiä päätöksiä ja sen tulisi nimenomaan pakottaa muut alueet toimimaan. Tämä on yhteiskunnallisen kantokyvyn kannalta keskeistä. Merkittävää, että nykyisen kaltaisen rahoituspohjan vuoksi joutuisimme tekemään jälleen uusia sopeutuksia ja tähän meillä ei ole mahdollisuutta palveluita vaarantamatta.
Katseemme hyvinvointialueella ovat nyt tiiviisti ministeriössä ja eduskunnassa. Päijät-Hämeen tilanne tulee tunnistaa.
Kristiina Hämäläinen (Kok.)
Aluehallituksen puheenjohtaja, Päijät-Häme
