Hyvinvointialueet ottivat harteilleen sosiaali- ja terveyspalveluiden, pelastustoimen ja oppilashuollon järjestämisen alkuvuodesta 2023, kun lukuisten kompromissien tuloksena syntynyt reformi vihdoin syntyi. Hyvinvointialueiden ensimmäinen vuosi vastuussa on nyt takana mutta miltä verorahoja ”nielevän” uudistuksen tekeminen on hallituksen puheenjohtajan laseilla katsottuna tuntunut?
Julkisuudessa himmeliksikin ristityssä uudistuksessa organisaatioiden määrä väheni 250:stä 22:een. Tämä yksityiskohta on saanut aivan liian vähän huomiota osakseen. Reformi johti useilla hyvinvointialueilla megaluokan fuusioihin yhdistäen 20 – 30 erillisen kuntaorganisaation palvelut ja ammattilaiset vain muutamissa kuukausissa. Jos tilannetta verrattaisi yritysmaailmaan, mikä olisi verrokki Suomessa tai edes maailmalla? On selvää, että hässäkkä tästä kaikesta on seurannut.
Julkisessa keskustelussa on tullut selväksi, että hyvinvointialueisiin kasautuvat sekä palveluiden vakava uudistamisvelka, mutta myös yhteiskunnan talouden kantokyvyn paineet. Hyvinvointialueiden rahoitus haukkaa valtion budjetista noin 30 prosenttia eikä tietysti ole merkityksetöntä, onnistuvatko alueet vai eivät.
Julkisen toiminnan laiva kääntyy hitaasti eikä kokonaisuutta voi väkivaltaisesti uudistaa. Hyvinvointialueille aika on tällä hetkellä rahaa, kun rahoitus lähtee 1300 miljoonaa euroa takamatkalta. Sama koskee paikallisesti myös meitä. Hintalapun paljastuminen sekavan kuntapohjaisen järjestelmän jäljiltä on ollut yllätys – jopa valtakunnan tasolla asti. Uskon kuitenkin vakaasti, että alkuvaiheen jälkeen säästöt ja synergiat lähtevät meillä sekä Suomessa jauhamaan kunnolla – ja näkyvät myös asiakkaille.
Talouden kannata alueet elävät nollasumma peliä: tuloihin emme juuri pysty vaikuttamaan, joten kustannusten syntyessä pitää toisen kustannuksen jäädä toteutumatta. Lakisääteisten palveluiden ja velvollisuuksien sitoessa käsiä, paineet kohdistuvat palveluiden uudistamiseen sekä esimerkiksi tilaratkaisuihin. Tilaratkaisuja ohjaavat talouden lisäksi myös toinen, vielä isompi haaste: laaja, useita ammattiryhmiä koskeva osaajapula. Jos siis kunnissa toiminnot voidaan sijoittaa kolmen osoitteen sijaan yhteen, voidaan niukkaa osaajaresurssia jakaa paremmin. Padasjoella pohdinnassa on ollut myös pelastustoimen ja sotepalveluiden synergian hyödyntäminen, joka toisi uudenlaisia mahdollisuuksia.
Toimiva ja hyvinvoiva väestö on Päijät-Hämeen etu. Kunnat hyötyvät toimivista palveluista esimerkiksi työllisyyden hoidossa ja alue puolestaan kustannusten hillinnässä. Alijäämän kattaminen on tiukasti säädelty, mutta ylijäämää ei kukaan vie meiltä pois. Mitä enemmän saamme aikaan järkeviä kustannussäätöjä, sen enemmän jää rahaa sijoitettavaksi palveluihin. Päijät-Hämeen iso etu on hitaasti, mutta varmasti nouseva rahoitus. On nimittäin alueilta, joilla suunta on päinvastainen. Onkin täysin realistista, että seuraava aluevaltuusto saa mahdollisuuksia satsauksiin leikkauslistojen sijaan.
Hyvinvointialueisiin kohdistuu paljon paineita, jotka ovat purkautuneet myös valitettavan negatiivisena ryöppynä. Narratiivin muuttaminen vaatii päättäjiltä ja virkamiehiltä uskonloikkaa, johon ei riitä aluehallituksen tai aluevaltuuston luottamus, vaan luottamus tulisi saavuttaa myös suhteessa valvoviin viranomaisiin ja kolmeen hyvinvointialueita suoraan ohjaavaan ministeriöön. Lisäksi tarvitsemme asukkaiden luottamuksen ja uskon. Me voimme onnistua ja tästäkin selvitään.
Kristiina Hämäläinen (Kok.)
Aluehallituksen puheenjohtaja
