Kaksinapaisella Hämeellä on loistava mahdollisuus olla laajennetun metropolialueen hyvän arjen vyöhyke. Vaikka Päijät-Hämeen ns. ERVA-alueen vaihto repi Hämeen rikki, on meillä yhteisen vaalipiirin lisäksi useita yhdistäviä seikkoja, joiden vahvistaminen tuo laajaa etua molemmille. Tämä edellyttää järjestelmällistä ja yhtenäistä edunvalvontaa kaikilla rintamilla.
Suomirata mahdollistaa toteutuessaan paitsi suoran ja nopean yhteyden Helsingin keskustan ja Helsinki-Vantaan lentoaseman välille, myös suoran junayhteyden pääradalta lentoasemalle sekä tunnin yhteyden Tampereen ja Helsingin välille. Suomirata on suomen aortta, ja edellytys koko Suomen toimivalle raideliikenteelle idästä ja pohjoisesta länteen ja etelään. Suomiradan edunvalvonta tulee olla jokaisen päättäjän prioriteeteissa. Henkilöliikenteen lisäksi myös tavaraliikenne vaatii pääradan päivittämisistä 2000-luvulle.
Koko Etelä-Suomen näkökulmasta erityisessä asemassa ovat myös kaupunkiseutujen väliset raideliikenneyhteydet. Ratainfran suunnittelua ja sen vaikutuksia aluerakenteeseen ja alueiden kehitysedellytyksiin kestävästi arvioidessa tulee myös miettiä, miten liikennejärjestelmä tukeutuu olemassa olevaan aluerakenteeseen ja tukee sen kehittymistä. Metsien läpi kulkevat oikoradat eivät ole taloudellisesti, toiminnallisesti eivätkä maankäytön kannalta perusteltuja. Väestökehityksen näkökulman nostaminen esiin (esim. ikääntyminen ja toisaalta työssäkävijöiden määrän vähentyminen) onkin oleellinen pohdittaessa kannattavan liikennöinnin mahdollisuuksia.
Ratahankkeiden edunvalvonnan lisäksi Hämeitä yhdistävät puhdas luonto, paikallisuus, hyvinvointiyrittäjyys ja vahva kulttuurihistoria. Yhteinen matkailumarkkinointi on mahdollisuuksia täynnä. Sen ympärille on jo kehitelty laajaa maakuntarajat ylittävää Lakeland –yhteistyötä, jossa Päijät-Hämeen hyvin toimiva matkailuorganisaatio tukee Kanta-Hämettä mutta saa vastalahjaksi uudenlaisia matkailun kokonaisuuksia ja laajemmat hartiat omiinsa yhdistettäväksi.
Alueiden ja kaupunkiseutujen sekä maakuntien välinen saavutettavuus ovat kysymyksiä, jotka ratkaistaan paikallisesti. Niitä ei ole tarpeen käsitellä valtakunnallisissa suunnitelmissa muutoin kuin mitä valtakunnalliset linjaukset ja ratkaisut edellyttävät. Tähän liittyy maakuntakaavan merkitys, joka mahdollistaa yhteisen keskustelun kehittämisen priorisoinneista. Se on myös väline pitkäjänteiselle suunnittelulle. Suunnitteilla olevan maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa maakuntakaavan asema tulee ehdottomasti turvata samana kuin se on ollut.
Merkittävä yhteinen, jo käynnistynyt edunvalvonta, liittyy uuteen rakennerahastokauteen. Siinä Häme on ollut merkittävässä alakynnessä jo pitkään. Kun keskustelua syksyllä käynnistettiin, syytettiin pohjoisesta Hämeen olevan ryöstöretkellä. Siitä kuitenkaan ei ole kyse, vaan oikeudenmukaisuudesta. EU:n aluekehitys- ja sosiaalirahojen määrä on ollut Suomeen noin 1,1 miljardia euroa ja siitä summasta peräti 700 miljoonaa euroa on korvamerkitty Itä- ja Pohjois-Suomeen harvan asutuksen perusteella. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Päijät-Häme on saanut rahoitusta noin 18 euroa/asukas, kun vastaava summa on Etelä-Savossa peräti 94 euroa/asukas. Kanta-Häme on saanut rahoitusta vähiten kaikista maakunnista. Rakennerahastot on tarkoitettu alun perin tasaamaan kehityseroja maan sisällä mutta ne eivät mene enää maantieteellisesti, kuten ennen. Hämeen suuret haasteet ovat työttömyydessä ja sosiaalisessa pahoinvoinnissa, joihin rahastot toisivat paljon lisää välineitä.
Hämeellä on siis paljon voitettavaa, kun emme anna maakuntarajan vaikuttaa.
Kristiina Hämäläinen (Kok.) Päijät-Hämeen maakuntahallituksen vpj.
Sari Rautio (Kok.) Hämeen maakuntahallituksen vpj.
