Hoitajapula ei kosketa ainoastaan erikoissairaanhoitoa ja muuta terveydenhuoltoa. Yhä suurempi joukko sairaanhoitajista ja erityisesti lähihoitajista työskentelee sosiaali-alalla esimerkiksi kotihoidossa, ikääntyneiden asumispalveluissa ja vammaisille henkilöille järjestetyissä palveluissa. Vuosikausia on julkisuudessa puhuttu ”riittävästä määrästä käsipareja” näissä tehtävissä. Mielestäni mitkä tahansa käsiparit eivät riitä. Palvelujen turvaaminen uusilla hyvinvointialueilla edellyttää, että sosiaali- ja terveysalalla on hyvin koulutettu ja osaava ammattihenkilöstö, joka arvostaa omaa työtään, sen sisällöllistä ja eettistä vaativuutta ja vastuuta. Tämä koskee niin julkisia kuin yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluja. Silloin potilaat ja asiakkaat saavat tarvitsemansa hyvän hoidon, hoivan ja avun.
Nykytilanteessa osastoja joudutaan sulkemaan hoitajapulan vuoksi. Kokonaisten palveluyksiköiden toiminta on vaarassa tai kotona palveluja tarvitseville asiakkaille ei pystytä tarjoamaan huolenpitoa. Sijaisista on koko ajan pulaa. Yhteiskunnan lait, asetukset, hoitajamitoitukset ja alan eettiset ohjeet määrittävät, minkälainen hoitotyö on kunnollista. Jos näitä rikotaan, niin hoitaja, esimies tai työnantaja voi joutua syytetyn penkille. Siksi hoitotyö vaatii myös yhteiskunnan arvostuksen, ei vain sanoina vaan myös tekoina. Uusilla hyvinvointialueilla olemme käännekohdassa. Nyt tarvitaan rehellistä tilanteen arviointia ja johtopäätösten tekemistä hoitajapulan ratkaisemiseksi.
En ole valtion taholta nähnyt tutkimuksia siitä, miksi yli 70 000 hoitoalan ammattilaista on siirtynyt muihin työtehtäviin. Luulisi tämänkaltaisen luvun herättävän kiinnostusta asian selvittämiseen ja korjaamiseen. Jopa maskisuosituksesta laadittiin kallis kirjallisuuskatsaus. Ammattijärjestöillä on jotain tietoa, mistä hoitoalalla kenkä puristaa. Hoitotyön palkkaus ja työmäärä on nähty keskeisinä kipukohtina.
Olen varma siitä, että asiat eivät sittenkään ole hoitoalalla niin huonosti kuin arkipuheissa niiden sanotaan olevan. Työ koetaan merkityksellisenä. Uutta osaamista kertyy koko ajan. Potilaiden ja asiakkaiden kiitos hyvästä hoidosta tai avusta tuntuu joka kerran hyvältä ja kantaa. Työn johdossa olevat henkilöt tekevät kaikkensa sijaisten löytämiseksi ja henkilöstön työssä jaksamisen eteen. Työpaikan hyvään ilmapiiriin voi osaltaan vaikuttaa ihan jokainen työntekijä. Jos työpaikalle pesiytyy ilmapiiri, missä kaikista pienistä asioista valitetaan, se on kuluttavaa ja siitä kierteestä pitää pyrkiä pois. Henkilöstön hyvää kokemusta työpaikasta on mahdollista vahvistaa. Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä korostaa toiminnassaan tietoon perustuvaa johtamista. Uskon tähän liittyvän avoimen tiedon hakemisen päivittäisen työn kipukohdista ja niihin puuttumisen pikaisesti.
Yhteiskunnan pitää huolehtia elinvoimasta, jotta meillä on verotuloja kunnollisiin sosiaali- ja terveysalan palveluihin sekä hoitohenkilöstön oikeudenmukaiseen ja arvostavaan palkkaukseen. Koulutuksiin on hakijoita edelleen, mutta tehtäviin soveltuvuus on selvitettävä. Alalle huonosti soveltuvat ammattilaiset myös jättävät herkästi työtehtävät. Naisvaltaisilla aloilla perhe- ja työelämän yhteensovittaminen on iso haaste. Olisikohan tässä kohtaa tehtävä rohkeita avauksia ja kokeiluja? Olisivatko työntekijät valmiit muuttamaan kolmi- tai nelivuorotyön käytäntöjä uusiksi? Olisiko valmiutta kehittää alan palkkausta työn vaativuuteen perustuvaksi? Hyvää suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa pitää rohkeasti kehittää eikä jarruttaa sen uudistamista.
Terttu Pohjolainen
Terveystieteiden ja teologian maisteri
Aluevaaliehdokas (KOK)
Tertun ja muut aluevaaliehdokkaamme löydät vaalisivultamme www.hameenaluevaalit.fi