Hämeen Sanomat kirjoitti 3.11. ostopalveluiden hintojen noususta koskien ikäihmisten kotihoitoa Hämeenlinnassa. Artikkeli herätti ihmetystä ja asiaa on syytä avata laajemmin. Kun jutun luki, kävi ilmi, että yksityinen palveluntarjoaja oli tuottanut palvelua tappiollisesti, ja huomattavasti julkista palvelua edullisemmin. ”Puristuksen” jälkeenkin yksityisen tuottama palvelu on 8 euroa edullisempaa kuin julkinen vastaava palvelu, joka ikinen tunti. Sama suhde, noin kymmenen prosenttia edullisemmat yksikköhinnat ovat yksityisen päivähoidon puolella. Samat lait, mitoitukset ja sääntökirjan kautta myös sisällöt ohjaavat molempia palvelun järjestämisen tapoja. Ihmisten toiveet, ja odotukset palveluita kohtaan vaihtelevat, ja paitsi taloudellinen näkökulma, myös ihmisten tyytyväisyyden näkökulmasta on hyvä, että meillä on laaja monituottajamalli – jota julkinen valta ohjaa lain, normien ja rahoituksen keinoin. On myös tutkittua tietoa, esimerkiksi kuntouttavasta työtoiminnasta, että ihmisen osallisuus palvelun valintaan lisää sen vaikuttavuutta. Tämän kaltaista tutkimusta palveluiden vaikuttavuudesta isoihin tavoitteisiin tarvitaan lisää.
Aloittavat hyvinvointialueet, myös Oma Häme on tiukassa taloustilanteessa. Sosiaali- ja terveydenhuollossa ei voi korostaa liikaa tiedolla johtamisen merkitystä. Päätöksentekijöiden tiedossa tulee olla laatutiedon lisäksi vertailukelpoista dataa toisiaan vastaavien palvelujen yksikkökustannuksista. Tämä tukee hoidon ja hoivan laadun, vaikuttavuuden ja tehokkuuden tunnistamista ja vertaamista.
Kanta-Hämeen kuntia ei ole ollut mukana maamme suurten kaupunkien jo pitkään tekemissä ns. Kuusikkoraporteissa. Näiden osalta vertailutietoa kuntien omasta toiminnasta on kerätty ja julkaistu jo pitkään ja samassa yhteydessä on esitetty myös näiden kuntien ostopalvelusopimuksiin ja palveluseteleiden arvoihin perustuvaa vertailutietoa. Meillä Hämeenlinnassa oltiin tilaaja-tuottajamallin aikaan hyvässä vauhdissa, valitettavasti mallin purkauduttua myös yksikköhintojen seuraaminen jäi vähäisemmäksi. Pelkkä hinnan seuraaminen ei riitä, vaan on oltava tietoinen mitä rahalla saa.
Kokoomuksen aluevaltuustoryhmä teki jo 29.3. esityksen Oma Hämeelle palveluiden laadun ja kustannusten vertailumenettelystä. Tämä toimisi sekä kuntien ja kuntayhtymien nykyisten omien palveluiden ja ostopalveluiden vertailun työkaluna toiminnan siirtyessä hyvinvointialueelle 1.1.2023. Nyt toiminnan muutostilanteessa on paras hetki järjestelmän luomiselle tulevia vuosia varten.
Lain mukaan ostopalveluiden ja palvelusetelipalveluiden tulee vastata laadultaan vastaavia julkisesti tuotettuja palveluja. Sotelain mukaan hyvinvointialueen on seurattava alueensa väestön hyvinvointia ja terveyttä, palveluiden tarvetta, saatavuutta, laatua, vaikuttavuutta, yhdenvertaisuutta, kustannuksia ja tuottavuutta. Tätä tietoa on hyödynnettävä palveluiden tuotannon, johtamisen ja päätöksenteon tukena.
Monet palveluista on tuotteistettu niin että vertailua voidaan tehdä. Liikkeelle voidaan lähteä esimerkiksi perusterveydenhuollon vastaanottopalveluista, ikääntyneiden ympärivuorokautisen palveluasumisesta, kotihoidosta, fysioterapiasta, lastensuojelun sijaishuollosta jne. Sama koskee päivähoitoa, joka jää kuntien tehtäväksi.
Hyvinvointialueiden ja kuntien on tunnettava oman tuotantonsa kustannukset ja vaikuttavuus, jotta pystymme päättämään, milloin kannattaa hankkia palveluita muilta palveluntuottajilta ja milloin tuottaa ne itse. Sama koskee kaikkia julkisrahoitteisia palveluita, myös päivähoitoa. Se on viisasta, tietoon perustuvaa johtamista. Me tarvitsemme kaikki keinot käyttöön hyvinvoinnin ja kestävän talouden varmistamiseksi. Muuten vain ihmettelemme mihin rahat hupenevat, ja mihin hyvinvointi karkaa.
Sari Rautio, aluevaltuutettu, kaupunginvaltuutettu (kok)
Hämeenlinna
