Marraskuun lopun omaishoitajien viikolla juhlittiin yli miljoonaa omaishoitajaa. Suurin osa läheisiään auttavista on yli 65 -vuotiaita ja tekee työtään ilman korvausta. Omaishoitajat jos ketkä ovat juhlansa ansainneet!
Omaishoidon järjestämisvastuu siirtyy vuodenvaihteessa kunnilta hyvinvointialueille. Samalla siirtyvät myös kuntien tekemät omaishoidon toimeksiantosopimukset. Niitä on koko maassa reilut 50 000 ja Hämeessä noin 3 000. Hallinnollisen siirron myötä on keskusteluun noussut omaishoitajien palkkioiden yhdenmukaistaminen.
Muutostilanne on herättänyt monissa omaishoitajissa epävarmuutta tulevasta. Kunnissa omaishoidon palkkioiden taso vaihtelee ja siksi ilmassa on ollut pelkoa palkkioiden alentamisesta. Mielestäni asiaa tulee harkita ensisijaisesti palvelua saavan hoidettavan näkökulmasta.
Vähimmäispalkkio (423,16 €) on määrätty laissa, mutta osassa kuntia kuntapäättäjät ovat päättäneet hieman suuremmista korvauksista. Hyvinvointialueilla on nyt ratkottavanaan vaikea pulma; vuoden 2023 talousarviot ovat alijäämäisiä, joten omaishoidon palkkioiden harmonisointiin ylöspäin tarvittavat rahat ovat jostain muusta pois. Toisaalta asiakkaat ovat saaneet päätökset omasta palvelustaan ja sen heikentäminen ei olisi oikeudenmukaista.
Mielestäni palkkiot ovat osa omaishoitajan työn arvostusta ja maksavat itsensä takaisin yhteiskunnan kannalta. Omaishoito on veronmaksajille merkittävästi edullisempaa kuin samojen asiakkaiden hoitaminen raskaammissa palveluissa. Omaishoito vähentää myös muiden sote-palveluiden tarvetta.
Hyvä kysymys on, miten saisimme omaishoidon merkityksen näkyväksi euroina ja palveluina. Se auttaisi hahmottamaan omaishoidon todellista merkitystä ja haasteita nykyistä paremmin ja auttaisi eittämättä myös omaishoitajien viestien perille menoa päättäjien keskuudessa.
Monet omaishoitajat pohtivat omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittamisen kysymyksiä. Monet hoitajat jättävät työnsä vailla varmuutta uudelleen työllistymisestä. Ansiotyön tekeminen hoitotyön rinnalla tuleekin mahdollistaa joustavasti. Ansiotyön tekemisen määrä ja tavat ovat hoitajan ratkaisuvallassa olevia asioita, joissa hyvinvointialueen ohjausta ei kaivata. Päätöksissä tulee ottaa huomioon työelämän muutokset; etätyön lisääntyminen ja uudet ansaintatavat.
Pelkkä raha ei riitä ja parannuksia omaishoitajien asemaan tarvitaan. Vuosien mittaista lähes ympärivuorokautista huolehtimista ei kukaan jaksa ilman lomia, vaikka hoidettava on rakas läheinen. Siksi omaishoitajien vapaat tulee varmistaa.
Omaishoitajaksi ryhtyminen on iso juttu. Se on paitsi osoitus vastuun kantamisesta ja inhimillisyyden ydintä, myös hoitajan ja hoidettavan elämänmuutos. Asiat muuttuvat vain, kun omaishoitajien ääni kantaa päättäjille asti; siksi omaishoidosta on puhuttava nykyistä kovemmalla äänellä.
Aino Närkki
Aluevaltuutettu (Kanta-Hämeen hyvinvointialue)
