Aikuiskasvatuksen ja koulutuksen haasteet ovat muuttumassa ikärakenteen muuttumisen myötä. Kun aikuiskasvatus käsitetään elinikäisen kasvatuksen käsitteen kautta, merkitsee se sitä, että oppiminen ulottuu jatkuvana kasvuprosessina koko eliniän. Yhteiskuntamme on muuttunut suhteellisen lyhyessä ajassa maatalousyhteiskunnasta informaatioyhteiskunnaksi. Nuoret ja nuoret aikuiset ovat kasvaneet aivan erilaisessa yhteiskunnassa kuin heidän vanhempansa ja isovanhempansa. Teknologia, internet ym. ovat keskeisellä sijalla erilaisissa yhteiskunnan toiminnoissa ja tieto siirtyy yhä useammin verkon kautta. Ikäihmisille teknologia voi olla vierasta ja vaikeaa.
Miten ikäihmisillä nykymuotoisessa yhteiskunnassa säilyy yhdenvertainen asema muiden kanssa opiskella, kasvaa ihmisenä, etsiä ja saada tietoa? Miten aikuiskoulutus ja kasvatus voi huomioida vanhusten tarpeet? Syrjäytyvätkö ikäihmiset osin teknologian takia yhteiskuntamme ulkopuolelle kasvatuksellisesti? Muodostuuko yhteiskuntaamme teknisesti taitavien nuorempien työikäisten opiskelijasukupolvi ja tiedollisesti syrjäytynyt ikäihmisten reservi? Kuka on kiinnostunut tutkimaan aikuiskasvatusta ja ikäihmistä – kun he eivät ole ”tuottavia” ihmisiä työelämän rattaissa? Miten koulutuksellinen tasa-arvo voidaan ikäryhmittäin turvata? Millaisia resursseja on ns. vapaan sivistystyön parissa järjestöissä vastata elinikäisen kasvun tarpeeseen ja haasteeseen? Voidaanko ikäihmisten oppimista ja koulutusta toteuttaa ikäihmisten tarpeista lähtien vai eteneekö aikuiskasvatus markkinatalouden arvoista tai työelämän tarpeista lähtien?
Elämme maailmassa, joka olettaa ja edellyttää ihmisiltä kykyä ja halua opiskella, opiskella uusia ammatteja, uudistaa ja täydentää osaamistaan. Miten voimme varmistaa sen, että jokin sukupolvi ei jää paitsi tiedoista, taidoista ja osaamisesta yhteiskunnan nopean formaalisen muuttumisen myötä? Sille sukupolvelle, joka ei ole kasvanut info/teknologiayhteiskuntaan jo nuoresta, pitää turvata tiedon ja opiskelun mahdollisuus heille totutuilla tavoilla. Jos esim. sanomalehdet kallistuvat entisestään, lähipalvelut muuttuvat sähköiseksi asioinniksi nopealla tahdilla, opiskelu menee verkkoon ja aikuiskoulutus toimii liiaksi ainoastaan työelämäkoulutuksen ehdoilla, voivat vanhukset syrjäytyä tiedollisesti. Kannustaminen ja uusien asioiden opettaminen ja opiskelun mahdollistaminen ikäihmisille on tärkeää. Osa pääsee mukaan myös teknologiaan, jos siihen on mahdollista saada perehdytystä. On muistettava, että ikäihmisillä on yhdenvertainen oikeus oppia- on oltava vaihtoehtoja. Koulutuksen, tiedon, taidon, oppimisen ja yhteiskunnan osana olemisen on oltava mahdollista niillekin ikäihmisille, jotka eivät hallitse nykyteknologiaa. Tilanne muuttuu tulevaisuudessa, kun tämän päivän nuorista ja työikäisistä kasvaa uusi ikäihmisten sukupolvi, joka on oppinut jo peruskoulussa tietotekniikan salat.
Emeritusprofessori, aikuiskasvatustieteilijä Kari E. Nurmi puhuu geragogiikasta eli vanhusväestölle tarkoitetun pedagogiikan tarpeesta. Ikääntyvässä Suomessa, eliniän pidentyessä ja työelämän muuttuessa on tutkittava ikääntyvän väestön oppimistarpeita. Nurmi kaipaa aikuiskasvatustieteilijöitä, jotka voisivat soveltaa esim. aivotutkimusta ja genetiikkaa aikuiskasvatukseen. Ikärakenne Suomessa muuttuu ja sivistysvaltiossa ikäihmisten oppiminen ja sen mahdollistaminen on oltava luonnollinen osa pedagogista ajattelua ja käytäntöjä.
Sari Niinistö (kok) KM, eduskuntavaaliehdokas Lahti
