”Sosiaalisesta mediasta kasvokkaiseen kanssakäymiseen levinnyt aggressiivinen puhetapa tekee omalta osaltaan hommasta [vaalityöstä] raakaa”, todetaan Etelä-Suomen Sanomien Lahden tammikuun kuukausimarkkinoita käsittelevässä jutussa (4.1.2023). Samaista juttua kommentoineet ovat myös muuta kuin kannustavia: ”Miksi vaivautua tenttaamaan patologisia valehtelijoita?” ja ”Kyllähän tuo teatteria ja oman edun tavoittelua on koko homma!”
Politiikan tekeminen vaatii henkistä kanttia. Sen lisäksi, että muut poliitikot haastavat, potentiaaliset äänestäjät haastavat. Pelin henki, sanotaan. Mutta miksi poliittisen pelin pitää olla niin kärjekästä?
Politiikan tarkoituksena on tehdä maailmasta, yhteiskunnasta ympärillämme, nykyistä parempi paikka. Siihen liittyvät käytettävissä olevat resurssit. Ja näistä resursseista – siis rahasta ja työvoimasta – keskusteltaessa poliittiset arvomaailmat ja näkemyserot kohtaavat ja kolisevat.
Olen itse ajautunut politiikkaan, koska minulla on tarve tehdä oikein. Haluan osallistua ja yrittää parantaa toimintatapoja, jotka ovat mielestäni vinksallaan. Tiedän, että on helppoa huudella ulkopuolelta ja kommenttipalstoilla. Mutta maailma asettuu mittasuhteisiinsa, kun osallistuu itse tekemiseen.
Siksipä toivon, että jokainen ehdokas ja poliitikko puolueesta riippumatta saa tänä keväänä tehdä vaaleja omia vahvuuksiaan korostaen ja tyytyväisyyttä tuntien. Toivon jokaisen äänestäjän kannustavan omalla toiminnallaan niitä, jotka ovat valmiina altistamaan itsensä sille kaikelle julkisuudelle, mitä politiikassa oleminen tarkoittaa. Hymy on helpoin tapa kannustaa. Kehua voi niitäkin, joiden kanssa saa ja pitääkin olla eri mieltä. Koska jos erimielisyyttä ei olisi, ei olisi politiikkaa. Eikä silloin olisi vireyttä rakentaa yhteiskuntaa entistä paremmaksi.
Teresa Rautapää
äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja,
kansanedustajaehdokas (kok.)
