Opetus- ja kulttuuriministeriön tuoreen sivistysraportin mukaan (esim. HS 12.1.) oppimistulokset ovat heikentyneet Suomessa poikkeuksellisen nopeasti. Oppimistuloksia on vertailtu kansainvälisesti ja todettu, että myös sosioekonomiset ja sukupuolten väliset erot ovat hälyyttävän korkealla.
Raportti arvailee syitä oppimistulosten laskuun: koulutuksen rahoitus on vähentynyt, yleinen koulutustaso on laskenut, lukutottumukset ovat muuttuneet, opettajapula on kasvanut, opetushenkilöstön ammattikunnan arvostus on turhan vähäistä ja yleinen – niin opetushenkilöstön kuin oppilaiden ja opiskelijoiden – hyvinvointi on heikentynyt.
Kun nämä arvailut selvitetään tosiasioiksi, on ehdottoman olennaista, että siihen työhön kiinnitetään laaja joukko kentällä tällä hetkellä työskenteleviä opetustyön ammattilaisia. Heillä on kokemuksia, näkemyksiä ja osaamista ymmärtää, miksi oppimistulokset ovat heikentyneet.
Ilmiselvästi teknologia ja digitaalisuus ovat muuttaneet tapoja, joilla lapset ja nuoret kuluttavat aikaansa vapaa-ajalla – huoltajiensa suostumuksella ja ilman sitä. Se eittämättä vaikuttaa monin tavoin keskittymiskykyyn ja sisäiseen motivaatioon niin koulussa kuin sen ulkopuolella. Se vaikuttaa nuorten henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen. Sen on arveltu vaikuttavan jopa aivorakenteisiin.
Kouluissa pitää keskittyä pitkäjänteisesti perustaitojen harjoittelemiseen eli lukemiseen, kirjoittamiseen ja laskemiseen. Pitkäjänteistä työtä on harjoitettava myös luokkahuoneiden ulkopuolella esimerkiksi läksyjen muodossa. Perustaidot vaativat istumalihaksia ja keskittymiskykyä, joihin digimaailma tai esimerkiksi muutamia sekunteja kestävät TikTok-videot eivät ohjaa.
Opettajana olen huomannut ja kokenut, ettei oppilailta tai opiskelijoilta heidän oman kokemuksensa mukaan useinkaan saisi vaatia sellaista, mikä tuntuu epämiellyttävältä. Aamuheräämiset ovat tuskaa, kirjojen lukeminen vaatii liikaa, kotiläksyjä ei ehditä harrastusten takia tehdä tai nukkumaan ei pelaamisen takia mennä.
Lopulta koulu ei ole edes ihmeellisesti muuttunut vuosien saatossa. Koulu on elänyt ajassa niin kuin sen kuuluukin. Mutta millä kaikilla tavoin yhteiskunta koulun ulkopuolella onkaan muuttunut? Yhteiskunta on entistä vaativampi, monimutkaisempi ja täynnä hektisyyttä aiheuttavia virikkeitä. Sen takia on tärkeää, että koulu tarjoaa jokaiselle selkeyttä ja yksiselitteiset oppimistavoitteet, jotta lähtökohdat elämään ovat jokaiselle tasavertaiset.
Olennaista on koulumaailmaa koskevassa keskustelussa muistaa, ettei kouluissa yksin ratkaista oppimistuloksia. Jos ne halutaan jälleen kasvuun, vaatii se työtä ja asennemuutosta kodeilta ja koko yhteiskunnalta. Mutta jos koulumaailmaan mitä tahansa uudistuksia ulotetaan, se on tehtävä nykyistä herkemmin opettajia kuunnellen.
Teresa Rautapää
äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja,
kansanedustajaehdokas (kok.)
