Jokin yhteiskunnassamme on mennyt vikaan, kun peruskouluikäiset nuoret kokevat yhä useammin oikeudekseen jäädä koulun sijasta kotiin. Milloin peruskoulustamme tuli ”supermarketti”, josta oppilas voi itse shoppailla erilaisista tukimuodoista hänelle parhaimman? Oppimisen tukea on tarjottava, mutta nuoria ei pidä palkita viitsimättömyydestä tai huonosta käytöksestä. Inkluusiokehitys eli ajatus kaikille yhteisestä koulusta on vallannut tällä vuosituhannella perusopetuksen ja vaikka aate on kaunis, niin sen käytännön toteutus ontuu arjessa. Opettajalta vaaditaan jokaisen oppilaan henkilökohtaisten tarpeiden huomioimista, mutta siihen ei varsinaisesti tarjota koulutusta tai lisäresursseja. Vaikka olisi kuinka ammattitaitoinen opettaja, niin 25 oppilaan ryhmässä kaikkien oppilaiden samanaikainen eriyttäminen on mahdotonta. ”Häiriköt” oppitunneilla eivät ota mallia tunnollisista oppilasta, vaan se menee päinvastoin ja levottomuus luokassa lisääntyy. Tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta puhuttaessa on tärkeää tunnistaa jokaisen yksilölliset tarpeet, myös niiden, jotka oppivat parhaiten pienryhmissä.
Etenkin matematiikan ja kielten opettajilla menee todella paljon aikaa pedagogisten asiakirjojen kirjoittamiseen ja oppilashuollollisiin palavereihin, joita vaaditaan opetuksen yksilöllistämiseen. Tämä kaikki aika on pois opetuksen suunnittelusta ja valmistelusta, sekä jopa oppilaiden kohtaamisesta. Itse pidän kuitenkin ratkaisukeskeisestä kritiikistä, joten onkin aika pohtia mitä voitaisiin tehdä, jotta peruskoulu pystyisi tulevaisuudessakin tarjoamaan oppilaille edes välttämättömät taidot työelämässä pärjäämiseen?
Erityisopetukseen olisi syytä lisätä resurssia, mutta ammattitaitoisista erityisopettajista on pulaa, eikä rekrytointi välttämättä tuota tulosta. Palauttaisin erityisluokkia ja -kouluja edes hieman enemmän takaisin. Panostaisin opettajankoulutuksen monipuolistamiseen, jotta opettajilla olisi taitoja tunnistaa paremmin neuropsykologisia haasteita ja toimia nepsy-oppilaiden kanssa. Keventäisin opettajien byrokraattista taakkaa yksinkertaistamalla pedagogisten asiakirjojen sisältöä.
Näiden keinojen lisäksi on pidettävä huolta, ettei ryhmäkoot pääse missään päin Suomea kasvamaan liian suuriksi. Perusopetuksen ongelmiin on puututtava pikimmiten, koska ilman korkeatasoista koulutusta, tiedettä ja innovaatioita Suomi ei pärjää.
Venla Väli-Torala, eduskuntavaaliehdokas, valmistuu pian matematiikan ja fysiikan aineenopettajaksi
