Minun juureni ovat maalla, vaikka lapsuuden talvet tallattiin kaupungissa Hämeenlinnassa. Kesät vietettiin maaseudulla. Kesämökki Kalvolan kotkajärvellä oli lapsuuteni kesien metsäpaikka. Samainen rakas pieni mökki toimii edelleen piilopirttinä kiireiselle kaupunkilaiselle. Pienen ajomatkan päässä mökistä sijaitsee jo edesmenneen äitini veljen tyttären, Johanna Jantusen ja hänen puolisonsa maatila, Metsä-Paavolan tila. 70 ja 80-luvuilla maalaisserkkuni ja minä leikimme pelloilla ja navetoissa, heinän tekoonkin välillä osallistuttiin. Minä olin silloin jo niin eläinrakas, että minun teki pahaa ajatus, että kädestä ruokkimani vasikka oli lopulta matkalla teuraaksi. 1997 tein päätöksen, että lopetan lihansyönnin, ja siihen se jäi.
Olen kuitenkin mielenkiinnolla seurannut serkkujeni elinkeinoa maalla, Metsä-Paavolan maatilalla, joka sijaitsee Hämeessä Akaan kaupungissa. Tilan historiaa Metsä-Paavola on vanha ratsutila, joka on saanut nimen siitä, että se sijaitsi Sääksmäen emäpitäjän kirkolta katsottuna metsän takana. Navetan graniittiin on hakattu vuosiluku 1884 ja hirsinen päärakennus on valmistunut saman vuosikymmenen lopulla. Metsä-Paavolan tila kuuluu niiden muutaman joukkoon, jotka ovat ensimmäisinä tuoneet Limousin rotuisia eläimiä Suomeen 1980-luvun alussa. Tilan erinomaista karjaa on myyty myös ulkomaille. Meidän perheessä muut syövät lihaa ja olemmekin hankkineet tilan erinomaista lihaa myös omaan ruokapöytäämme Lahteen.
Johanna Jantunen ja puolisonsa Jari Nikula ovat vastuussa tilan arjesta. Johannan äiti Sari Sillantaka, äitini veljen vaimo, pitkän linjan jalostajana, on edelleen vahvasti mukana tilan hoidossa, sillä Jarin työ myös kuljetusyrittäjänä vie pois kotoa. Nykyisin tilalla ei ole enää eläimiä. Johanna on kuitenkin lahjoittanut eduskuntavaalikampanjaani herneitä idätettäviksi hämäläiseltä pelloltaan. Näitä hernepusseja jaan vaalitapahtumissani kevään mittaan. Se muistuttaa meitä kaupungissakin siitä, mistä suomalainen ruoka tulee. Se muistuttaa meitä omavaraisuuden merkityksestä. Se muistuttaa suomalaisesta puhtaasta ruuasta. Se muistuttaa siitä, että suomalainen ruoka on tärkeä osa turvallisuutta ja hyvinvointia. Kuten äitini ja hänen veljensä siunaamistilaisuuksissa todettiin: ”Maasta olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tuleman”- suomalaisten juuret ovat maan raivaamisessa, muokkaamisessa, viljelemisessä, kasvattamisessa ja varjelemisessa. Syödään lihaa tai ei, suositaan kotimaista. Silloin olemme turvallisuuden, elinkeinoelämän, viljelijän ja ympäristön asialla.
Sari Niinistö, eduskuntavaaliehdokas
