Vastuu sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluista siirtyi hyvinvointialueille vuoden vaihtuessa. Viestejä kuuluu, että siirtymät ovat menneet suhteellisen kivuttomasti ja näin varmasti on tapahtunutkin.
Silti sosiaali-, terveys- ja pelastusalan ammattilaisten ja maallikoiden puheissa huolta tulevaisuudesta aiheuttaa talous ja henkilökunnan saatavuus. Hoito- ja hoivahenkilökunnan osalta henkilöstön saatavuus on huolestuttavalla tasolla.
Miten turvaamme henkilöstön riittävyyden, kun henkilöstöä ei riitä paikkaamaan edes äkillisiä poissaoloja? Työtä joudutaan tekemään vajaalla miehityksellä. Pula ei ole arkipäivää pelkästään hoitajien vaan myös lääkäreiden osalta.
Tilanne ei ainakaan helpotu odottamalla, sillä väestömme ikääntyy ja näin suurelta osin myös tarvitsee enemmän hoivaa ja hoitoa. Sosiaali- ja terveysministeriössä on ohjelma sote-alan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaamiseksi. Ohjelmassa on seitsemän alatyöryhmää ja nämä ovat aloittaneet toimintansa jo marraskuussa 2021.
Ohjelman tuotoksiin ja tavoitteisiin tutustuessa voi todeta, ettei nopeita tuloksia ole odotettavissa. Otan tässä esiin osaamisen varmistamiseen liittyvät osa-alueet: 1. koulutusmäärät ja koulutuksen kehittäminen, 2. työnjaon ja tehtävärakenteen kehittäminen sekä 3. kansainvälinen rekrytointi.
Koulutusmääriä on kasvatettu miltei kaikissa hoitoalan tutkinnoissa ja sairaanhoitajien osalta jopa neljänneksellä. Kansainvälistä rekrytointia on tehty ja osaajia on jo työtä tekemässä. Nämä eivät yksinään riitä ja pullonkaulaksi viimeistään tulee työharjoittelupaikkojen riittävyys.
Haasteena on löytää soveltuvia harjoittelupaikkoja, kun koulutusmääriä on lisätty ja ulkomailta saapuu hoitajia täydennyskoulutukseen. Jatkossa tulee pohtia joidenkin opintoihin sisältyvien asiakokonaisuuksien harjoittelua soveltuvin osin isommissa ja erillisissä simulaatioyksiköissä, maailmalta näitä kyllä löytyy.
Viime viikolla eduskunta hyväksyi hoitajamitoituksen lykkäyksen vuoden 2023 loppuun. Mitä tämä ratkaisee? Mistä hoitajia tulee tässä ajassa lisää? Työnjakoa ja tehtävärakennetta tulee kehittää nopealla aikataululla.
Tällä hetkellä muun muassa ympärivuorokautisissa hoivayksiköissä työskentelee pääosin lähi- ja sairaanhoitajia. Tämä perustuu nykyisen hallituksen lakiin henkilöstömitoituksesta, jossa mitoitus on rajattu sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöön.
Meidän tulee mahdollistaa lainsäädännöllä riittävän laaja osaajien käyttö hoivassa. Mittavassa osassa hoivassa tehtävää työtä ei tarvita sairaanhoitajan tai lähihoitajan osaamista.
Vaadimmeko omaishoitajilta hoivan toteuttamiseen tutkintoa? Kun hyödynnämme esimerkiksi kodinhoitajia, hoiva-avustajia ja sosiaalialan ohjaajia heille soveltuvissa tehtävissä, vapautuu meillä sairaanhoitajia ja lähihoitajia toisaalle.
Erikoissairaanhoidon osastoilla ja päivystyksissä on jatkuva pula osaavista hoitajista. Nyt on oikea aika tarttua muuhunkin kuin hoitajamitoituksen desimaalien lykkäämiseen.
Sami Rive
ensihoitopäällikkö ja eduskuntavaaliehdokas (kok.)
